Akillesjänteen tendinopatia

Akillesjänteen tendinopatia on hyvin yleinen juoksijoiden vaiva. Akillesjänteen tendinopatia on erittäin yleinen juoksijoilla ja juoksua sisältäviä lajeja harrastavilla, mutta sitä esiintyy myös vähemmän aktiivisilla henkilöillä. Juoksijoista 6–10 % kärsii Akillesjänteen tendinopatiasta millä tahansa ajanhetkellä. Elinaikainen esiintyvyys on 52 % keski- ja pitkän matkan juoksijoilla, 36 % lyhyiden matkojen juoksijoilla, 24 % urheilijoilla yleisesti ja 6 % koko väestössä.

Akillesjänteen tendinopatiaa pidetään rasitusvammana, mikä tarkoittaa, että fyysinen aktiivisuus (ja siten jänteeseen kohdistuva kuormitus) on merkittävä ulkoinen riskitekijä sen synnyssä. Kävely, juoksu ja hyppääminen ovat erityisesti yhteydessä tendinopatian kehittymiseen, sillä niihin liittyy lihas-jänneyksikön nopea venymis–lyhenemissykli sekä toistuvasti suuri Akillesjänteeseen kohdistuva voima ja venymä (esimerkiksi juostessa jänteeseen kohdistuu jokaisella askeleella noin 5–7 kertaa kehonpainon suuruinen voima ja jopa 6 %:n venymä).

Useimmissa tapauksissa tendinopatian taustalla on äkillinen muutos venymis–lyhenemissyklin sisältävässä liikunnassa, kuten viikoittaisen juoksumäärän nopea lisääminen tai mäkijuoksun tai kovatehoisten rataharjoitusten aloittaminen. Tällaiset muutokset voivat ylittää jänteen fysiologisen sopeutumiskyvyn. Ilmiö liittynee siihen, että jännekudos mukautuu kuormitukseen huomattavasti hitaammin kuin lihaskudos. Akillesjänteen tendinopatia voi syntyä ns. akuutisti yhden kovemman suorituksen takia tai hiljalleen esim. kovemman harjoitusjakson takia. 

Miten akillesjänteen tendinopatia oireilee?

Akillesjänteen tendinopatiaa on kahdenlaista, mid-portion ja insertionaalinen. Mid-portion eli keskikohdan akillesjänteen tendinopatia tuntuu usein kipuna ja tai jäykkyytenä akillesjänteessä n. 2-6 cm kantapäästä. Insertionaalinen akillesjänteentendinopatia taas oireilee kantapäässä, aivan akillesjänteen kiinnityskohdassa. Keskikohdan akillesjänteen tendinopatia on näistä kahdesta yleisempi. 

Tyypillisiä oireita keskikohdan akillesjänteen tendinopatialle ovat:

• Paikallinen kipu akillesjänteessä, yleensä 2–6 cm kantaluun yläpuolella tai jänteen kiinnityskohdassa.

• Aamujäykkyys tai kipu ensimmäisillä askelilla pitkän levon jälkeen.

• Liikkeellelähtökipu, joka usein lievittyy liikunnan jatkuessa (ns. warm-up efekti).

• Kipu kävellessä, juostessa tai hypätessä.

• Arkuus akillesjänteen tunnustelussa.

• Jänteen paksuuntuminen tai turvotus oirealueella.

• Kivun lisääntyminen kuormituksen jälkeen, jolloin oireet voivat kestää useita tunteja tai jopa päiviä.

• Vaivan edetessä kipu voi esiintyä koko liikuntasuorituksen ajan ja rajoittaa toimintakykyä.

• Heikentynyt suorituskyky, kuten vaikeus juosta, hypätä tai nousta varpaille oireettomasti.

Miten akillesjänteen tendinopatia todetaan?

Akillesjänteen tendinopatian diagnoosi perustuu ensisijaisesti asiakkaan oireisiin ja kliiniseen tutkimukseen. Tyypillisesti kipu on paikallista joko akillesjänteen keskiosassa tai sen kiinnityskohdassa kantaluuhun. Vastaanotolla arvioidaan kivun sijaintia, oireiden kestoa, harjoittelun muutoksia sekä sitä, mitkä liikkeet pahentavat oireita.

Kliinisessä tutkimuksessa voidaan käyttää esimerkiksi yhden jalan pohjenousua tai hyppytestejä, joiden tarkoituksena on selvittää, provosoituuko akillesjänteeseen tyypillinen kipu kuormituksessa. Lisäksi jänteessä voidaan todeta paksuuntumista tai paikallista arkuutta.

Moni hakeutuu nopeasti magneettikuvaukseen tai ultraäänitutkimukseen, mutta on tärkeää tietää, että jänteessä voidaan nähdä rakenteellisia muutoksia myös täysin oireettomilla henkilöillä, jonka takia kuvantamista tulisi käyttää harkiten akillesjänteen tendinopatian toteamisessa. 

Miten akillesjänteen tendinopatiaa hoidetaan?

Akillesjänteen tendinopatian tehokkain hoito on useimmissa tapauksissa asteittain etenevä harjoittelu, jonka tavoitteena on ensin tarvittaessa rauhoittaa oireita, jonka jälkeen siirrytään kasvattamaan jänteen kuormituksen sietokykyä asteittain. Tavoitteena ei ole täydellinen lepo, vaan jänteen kuormituksen säätely siten, että se saa riittävän ärsykkeen vahvistuakseen ilman jatkuvaa ylirasitusta. Kuntoutus riippuu myös siitä, että onko kyseessä mid-portion vai insertionaalinen akillesjänteen tendinopatia. 

Hoidon alkuvaiheessa voidaan joutua vähentämään juoksumäärää tai välttämään oireita voimakkaasti provosoivia harjoituksia, kuten mäkijuoksuja tai nopeita vetoja. Täydellistä liikuntataukoa tarvitaan kuitenkin harvoin, sillä jänne tarvitsee kuormitusta uusiutuakseen.

Harjoittelu etenee yleensä vaiheittain:

• kivun rauhoittaminen ja kuormituksen säätely

• pohjelihasten voima- ja kestävyysharjoittelu

• raskaampi voimaharjoittelu

• juoksuun ja hyppyihin palaaminen asteittain

• lajinomaiseen harjoitteluun palaaminen.

Kivun lievä lisääntyminen harjoituksen aikana ei välttämättä tarkoita, että harjoittelu olisi haitallista ja täyteen kivuttomuuteen ei tarvitse pyrkiä harjoittelun aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lenkin aikana tulisi purra hammasta ja tehdä väkisin kipua vasten. Lievät tuntemukset ovat yleensä saliituja, kunhan oireet helpottavat seuraavan vuorokauden aikana eivätkä ole seuraavana aamuna selvästi provosoituneet. 

Kuinka kauan paraneminen kestää?

Akillesjänteen tendinopatia ei yleensä parane muutamassa päivässä. Oireiden kestosta riippuen kuntoutus vie tavallisesti useita viikkoja ja usein 3–6 kuukautta. Pitkään jatkuneet oireet voivat vaatia vielä pidemmän kuntoutusjakson. On kuitenkin huomioitavaa, että paraneminen on täysin yksilöllistä, jonka takia on hyvin vaikeaa antaa selkeää aikajanaa, joka on kaikille sama. 3-6 kuukauden paranemisjakso ei kuitenkaan tarkoita 3-6 kuukauden mittaista taukoa juoksemisesta.

Säännöllinen ja riittävän pitkäjänteinen harjoittelu tuottaa yleensä parempia tuloksia kuin passiiviset hoidot yksinään. Vaikka oireet helpottavat nopeasti, voimaharjoittelua kannattaa jatkaa vielä kuukausien ajan uusiutumisriskin pienentämiseksi.

Voiko akillesjänteen tendinopatiaa ehkäistä?

Koska vaivan taustalla on usein kuormituksen liian nopea lisääntyminen, paras ennaltaehkäisy on harjoittelun asteittainen progressio. Erityisesti juoksumäärän, mäkiharjoittelun ja nopeiden harjoitusten lisäämisessä kannattaa edetä maltillisesti.

Lisäksi säännöllinen pohjelihasten voimaharjoittelu, riittävä palautuminen sekä harjoittelun kokonaiskuormituksen seuranta voivat vähentää akillesjänteen ylikuormittumisen riskiä. Kenkävalinnalla voi olla myös vaikutusta, koska mitä vähemmän kengissä on droppia sitä enemmän kuormitusta siirtyy akillesjänteelle. 

Tarvitsetko apua akillesjännekivun kanssa? Varaa aika fysioterapiaan ja löydetään

sinulle toimivat keinot. 

Varaa aika

Lähteet

Malliaras, P. 2022. Physiotherapy management of Achilles tendinopathy.https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1836955322000893?via%3Dihub#sec8