Juoksijan säärikipu
Säärissä tuntuva kipu on monelle juoksijalle tuttu vaiva, erityisesti silloin, kun juoksuharjoittelun määrää tai tehoa on viime aikoina lisätty. Säärikipuun saatetaan usein käyttää termiä ”penikkatauti”, vaikka kyseessä ei ole varsinainen diagnoosi. Penikkatauti on pikemminkin yleinen kattotermi, jonka alle mahtuu useita erilaisia säären alueen rasitusperäisiä vaivoja.
Tässä blogitekstissä käyn läpi yleisimpiä juoksijan säärikivun aiheuttajia, niiden tyypillisiä oireita sekä sitä, miten niitä voidaan tutkia ja kuntouttaa
Medial tibial stress syndrome (MTSS)
Mediaalinen tibiaalinen stressioireyhtymä (MTSS), on yleisin säären rasitusvammoista ja monesti kun puhutaan penikkataudista tarkoitetaan sillä MTSS. Sitä esiintyy erityisesti juoksijoilla ja muilla urheilijoilla, joiden harjoittelu sisältää paljon toistuvaa juoksua tai hyppimistä.
MTSS:n tyypillisin oire on rasituksessa tuntuva kipu sääriluun sisäreunalla. Kipu on yleensä melko laaja-alaisella alueella, ja säären sisäreuna voi olla painellessa arka. Alueella voi esiintyä myös lievää turvotusta. Oireisiin liittyy usein myös voimakas warm-up-ilmiö, eli kipu voi olla lenkin alussa voimakkaampaa ja helpottaa juoksun edetessä. Pysähtymisen jälkeen oireet kuitenkin usein palaavat.
MTSS:n taustalla ajatellaan olevan toistuvaan kuormitukseen liittyvää rasitusta säären alueen lihaksille, kuten tibialis posterior-, soleus- ja flexor digitorum longus -lihaksille, sekä sääriluun pintaa peittävän luukalvon (periosteumin) ärsytystä. MTSS kehittyy usein äkillisen harjoittelun muutoksen jälkeen, esimerkiksi silloin, kun harjoittelun määrää, kestoa tai tehoa lisätään nopeasti.
Oireet alkavat tyypillisesti lievänä kipuna tai epämukavuutena harjoittelun aikana. Jos kuormitusta jatketaan pitkään ilman muutoksia, kipu voi vähitellen voimistua ja alkaa tuntua myös harjoittelun ulkopuolella. Pitkittyessään voimakas kuormitus voi lisätä myös sääriluun rasitusvamman riskiä.
MTSS:n voidaan ajatella kuuluvan osaksi sääriluun rasitusvammojen jatkumoa, minkä vuoksi oireiden tunnistaminen ajoissa ja harjoittelun kuormituksen sopiva muokkaaminen ovat tärkeä osa kuntoutusta.
MTSS:n hoito ja kuntoutus
MTSS:n kuntoutuksen tärkein osa on juoksuharjoittelun kuormituksen sopiva säätely. Jos juoksu aiheuttaa selvästi oireita, harjoittelun määrää tai tehoa voidaan väliaikaisesti vähentää. Täydellinen lepo ei kuitenkaan ole aina tarpeen, vaan tavoitteena on löytää sellainen kuormitustaso, jonka oireet sallivat ja jota voidaan vähitellen kasvattaa.
MTSS:n hoidosta ei ole olemassa yhtä selkeästi tehokkainta hoitomenetelmää. Tutkimuksissa on tarkasteltu esimerkiksi harjoittelua, tukipohjallisia ja erilaisia fysioterapeuttisia hoitoja, mutta näyttö eri menetelmien paremmuudesta on edelleen rajallista. Tämän vuoksi kuntoutus kannattaa suunnitella yksilöllisesti juoksijan oireiden, harjoittelun ja kuormitustekijöiden perusteella.
Kuormituskestävyyden kehittäminen
Kun oireet ovat rauhoittuneet, tavoitteena on kehittää säären ja koko alaraajan kykyä kestää juoksun aiheuttamaa kuormitusta. Kuntoutukseen voidaan sisällyttää esimerkiksi pohkeen ja säären lihasten voimaharjoittelua sekä asteittain lisääntyvää hyppy- ja juoksukuormitusta.
Pelkkä oireiden poistaminen ei siis välttämättä riitä, vaan tavoitteena on valmistaa keho uudelleen siihen kuormitukseen, jota juoksuharjoittelu sille asettaa.
Paluu juoksuun
Juoksuun palaaminen kannattaa tehdä asteittain. Jos oireet ovat olleet voimakkaita tai juoksu on jouduttu keskeyttämään kokonaan, juoksun määrää voidaan aluksi kasvattaa esimerkiksi kävelyn ja juoksun vuorottelulla.
Kuormitusta lisätään vähitellen ja oireiden käyttäytymistä seurataan. Kun juoksumäärä alkaa tuntua hyvältä, voidaan asteittain lisätä myös vauhtia ja muuta kovempaa harjoittelua. Luun rasitusvammojen yhteydessä asteittainen paluu on erityisen tärkeää, ja myös MTSS:n kohdalla sama periaate on järkevä.
Säären rasitusmurtumat
Sääriluun rasitusmurtumat on MTSS:ää vakavampi rasitusvamma, jossa toistuva kuormitus on aiheuttanut vaurion luukudokseen. Kyse ei siis ole enää pelkästään säären pehmytkudosten ärsytyksestä, vaan luun kyky kestää siihen kohdistuvaa kuormitusta on ylittynyt.
Rasitusmurtuma kehittyy yleensä vähitellen toistuvan kuormituksen seurauksena. Taustalla voi olla esimerkiksi juoksumäärän tai -tehon nopea lisääminen, palautumisen puute tai useiden kuormitustekijöiden kasautuminen samanaikaisesti. Sääriluu joutuu jokaisella juoksuaskeleella vastaanottamaan merkittävää toistuvaa kuormitusta, ja jos kuormitus ylittää luun hetkellisen kapasiteetin, siihen voi vähitellen muodostua pieniä vaurioita.
Rasitusmurtuman tyypillinen oire on selkeästi paikantuva kipu. Toisin kuin MTSSä, jossa arkuus on yleensä laajemmalla alueella sääriluun sisäreunalla, rasitusmurtumassa kipu on usein hyvin tarkasti osoitettavissa yhteen kohtaan. Alue voi olla painellessa selvästi arka, ja juokseminen voi provosoida oiretta.
Oireet voivat alkuvaiheessa tuntua ainoastaan juostessa, mutta rasitusvamman edetessä kipu voi alkaa tuntua myös kävellessä tai levossa. Myös kipu, joka jatkuu harjoituksen jälkeen tai pahenee vähitellen, on syy suhtautua tilanteeseen vakavasti.
Miten rasitusmurtumaa voidaan epäillä?
Sääriluun rasitusmurtumaa epäiltäessä olennaista on ennen kaikkea oirekuva ja kuormitushistoria. Tutkimuksessa selvitetään esimerkiksi, milloin kipu alkoi, onko harjoittelussa tapahtunut viime aikoina muutoksia ja miten oireet käyttäytyvät arjessa ja harjoittelussa.
Myös kivun tarkka sijainti antaa tärkeää tietoa. Selkeästi paikallinen luuarkuus sekä juoksuun liittyvä kipu voivat herättää epäilyn luuperäisestä rasitusvammasta. MTSS:ään verrattuna erityisesti hyvin tarkkarajainen kipukohta on huomionarvoinen löydös.
Pelkkien kliinisten testien perusteella rasitusmurtumaa ei kuitenkaan voida aina varmuudella todeta tai poissulkea. Jos oirekuva herättää epäilyn rasitusmurtumasta, tilannetta ei ole tarkoituksenmukaista lähteä selvittämään itsenäisesti esimerkiksi hyppelytesteillä tai jatkamalla juoksua oireiden rajoissa. Iskutusta aiheuttavaa kuormitusta on tällöin syytä vähentää ja hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen arvioon. Diagnoosia on hyvä tarkentaa kuvantamisella, sillä kliininen tutkimus ei yksinään pysty varmistamaan rasitusmurtumaa.
Erityisesti levossa tai kävellessä tuntuva kipu, selkeä paikallinen luuarkuus, oireiden jatkuva paheneminen tai kipu, joka ei rauhoitu harjoittelun vähentämisestä huolimatta, ovat tilanteita, joissa lääkärin arvio on perusteltu.
Hoito ja kuntoutus
Rasitusmurtuman kuntoutuksessa tärkeintä on antaa luulle riittävästi aikaa parantua ja välttää paranemista häiritsevää kuormitusta. Juoksua ja muuta iskutusta aiheuttavaa harjoittelua voidaan joutua rajoittamaan merkittävästi vamman vaiheesta ja sijainnista riippuen.
Tässä vaiheessa harjoittelun korvaamista muilla lajeilla ei kannata ajatella automaattisesti turvallisena vaihtoehtona. Esimerkiksi pyöräilyn tai muun harjoittelun sopivuus riippuu vamman sijainnista, vaikeusasteesta ja siitä, aiheuttaako kyseinen kuormitus oireita. Mahdollisesta korvaavasta harjoittelusta on hyvä keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa etenkin silloin, kun rasitusmurtumaa epäillään tai se on todettu.
Kun luun paraneminen on edennyt riittävästi ja kuormitusta voidaan jälleen alkaa lisätä, paluu juoksuun tehdään asteittain ja hallitusti. Ensin rakennetaan uudelleen kyky sietää juoksun aiheuttamaa kuormitusta ja tämän jälkeen lisätään vähitellen juoksun määrää ja tehoa.
Rasitusmurtuman kohdalla liian aikainen paluu kovaan harjoitteluun voi hidastaa paranemista ja pahimmillaan pahentaa vammaa. Siksi paluuta ei kannata perustaa pelkästään siihen, että kipu on hetkellisesti poissa, vaan kokonaisarvioon oireiden käyttäytymisestä, paranemisesta ja kuormituskestävyydestä.
On myös hyvä huomioida, että kaikki sääriluun rasitusvammat eivät ole ennusteeltaan samanlaisia. Rasitusvamman tarkka sijainti vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka suuri riski paranemisen hidastumiselle on ja kuinka varovaisesti kuormitusta tulee lisätä.
Rasitusperäinen lihasaitio-oireyhtymä (CECS)
Krooninen rasitusperäinen lihasaitio-oireyhtymä (CECS) on säären rasitusperäinen vaiva, jossa lihasaition sisäinen paine nousee kuormituksen aikana ja aiheuttaa oireita. CECS on kuitenkin selvästi harvinaisempi kuin esimerkiksi MTSS, joten säären rasituksessa tuntuva kipu ei automaattisesti tarkoita lihasaitio-oireyhtymää.
CECS tyypillinen oire on juoksun aikana vähitellen lisääntyvä kipu, paineen tai kireyden tunne sääressä. Oireet alkavat usein melko samanlaisessa vaiheessa harjoitusta ja voimistuvat, jos juoksua jatketaan. Kuormituksen lopettamisen jälkeen oireet helpottavat tyypillisesti melko nopeasti. Joillakin voi esiintyä myös puutumista, pistelyä tai lihasheikkouden tunnetta.
CECS oireiden sijainti riippuu siitä, mikä lihasaitio on kyseessä. Oireet voivat tuntua esimerkiksi säären etu- tai takaosassa, ja joskus mukana voi olla myös hermoperäisiä oireita.
Miten CECS:ää voidaan epäillä?
CECS tunnistamisessa oireiden tarkka käyttäytyminen kuormituksen aikana on erityisen tärkeää. Jos oireet alkavat toistuvasti hyvin samanlaisessa vaiheessa juoksua, voimistuvat juoksun jatkuessa ja helpottavat selvästi levossa, CECS voi olla yksi mahdollinen selitys.
Pelkkien oireiden perusteella diagnoosia ei kuitenkaan voida varmistaa, sillä samankaltaisia oireita voi esiintyä myös muissa säären rasitusperäisissä vaivoissa. Jos CECS:ää epäillään, tilanne on hyvä arvioida terveydenhuollon ammattilaisen toimesta. Tarvittaessa diagnoosia voidaan tarkentaa erikoistutkimuksilla, kuten lihasaition paineen mittauksella.
Hoito ja kuntoutus
Kuntoutuksessa pyritään aluksi tunnistamaan ne kuormitustekijät, jotka provosoivat oireita, ja tarvittaessa muokkaamaan harjoittelua. Fysioterapiassa voidaan tarkastella esimerkiksi juoksuharjoittelun kokonaiskuormitusta, lihasvoimaa ja juoksun kuormitustekijöitä.
Jos oireet ovat merkittäviä tai jatkuvat harjoittelun muokkaamisesta huolimatta, on tärkeää arvioida tilanne lääkärin kanssa. CECS hoito riippuu oireiden voimakkuudesta ja toimintakyvyn haitasta, ja joissakin tapauksissa voidaan harkita myös leikkaushoitoa.
Muita säärikivun aiheuttajia
Kaikki juoksijan säärikipu ei kuitenkaan sovi MTSS, rasitusmurtuman tai CECS kuvaukseen. Säären alueella on useita lihaksia, jänteitä, hermoja ja niveliä, jotka voivat myös aiheuttaa kipua.
Esimerkiksi tibialis anterior -jänteen, tibialis posterior -jänteen tai muiden säären alueen lihasten ja jänteiden kuormitusperäiset vaivat voivat aiheuttaa paikallista kipua sääreen. Myös hermoperäiset oireet voivat joskus tuntua säären alueella esimerkiksi puutumisena, pistelynä tai säteilevänä kipuna.
Tämän vuoksi pelkkä kivun sijainti ei aina riitä kertomaan, mistä oire johtuu. Myös oireiden käyttäytyminen kuormituksessa, kivun tarkka sijainti, oireiden alkaminen sekä harjoittelussa tapahtuneet muutokset ovat olennaisia tietoja.
Säärikipua kannattaa siis tarkastella kokonaisuutena sen sijaan, että kaikki säären kipu luokiteltaisiin automaattisesti ”penikkataudiksi”.
Yhteenveto
Juoksijan säärikipu voi johtua useasta eri syystä, eikä ”penikkatauti” ole itsessään tarkka diagnoosi. MTSS, luun rasitusvammat, CECS sekä erilaiset lihas- ja jänneperäiset vaivat voivat kaikki aiheuttaa kipua säären alueelle, mutta niiden oirekuvissa ja kuntoutuksessa on merkittäviä eroja.
Säärikivun kohdalla olennaista onkin tarkastella milloin kipu alkaa, missä se tuntuu, miten se käyttäytyy kuormituksen aikana ja kuinka nopeasti se helpottaa kuormituksen jälkeen. Myös viimeaikaiset muutokset harjoittelussa ovat tärkeä osa kokonaisuutta.
Usein taustalla on jonkinlainen epäsuhta harjoittelun aiheuttaman kuormituksen ja kudosten senhetkisen kuormituskestävyyden välillä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että harjoittelu olisi aina lopetettava kokonaan. Sopiva kuormituksen säätely ja asteittainen kuormituskestävyyden kehittäminen ovat monien rasitusperäisten vaivojen kuntoutuksen keskeisiä periaatteita.
Toisaalta kaikkea kipua ei ole järkevää yrittää kuntouttaa itsenäisesti. Erityisesti tarkkarajainen luukipu, kävelyssä tai levossa tuntuva kipu, selvästi pahenevat oireet tai neurologiset oireet ovat syitä hakeutua ammattilaisen arvioon.
Tärkeintä on siis tunnistaa, mistä kipu todennäköisesti johtuu ja millaista kuormitusta kyseinen kudos tällä hetkellä kestää. Kun nämä asiat huomioidaan, voidaan harjoittelua usein muokata niin, että kuntoutuminen etenee ja samalla pyritään palaamaan asteittain takaisin normaaliin juoksuharjoitteluun.
Kärsitkö säärikivusta juoksun aikana? Varaa aika fysioterapiaan ja katsotaan sinun tilanteeseen paras lähestymistapa.
Lähteet
Larson ym. 2025. Medial tibial stress syndrome. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK538479/
Comments