Säären rasitusmurtumat juoksijoilla – milloin säären kipu kannattaa tutkituttaa?

Säären alueen vammat ovat yleisiä juoksijoilla. Kivun taustalla voi olla esimerkiksi penikkatauti eli mediaalinen sääriluun rasitusoireyhtymä, lihas- tai jänneperäinen vaiva tai luun rasitusvamma. Osa luun rasitusvammoista voi edetä rasitusmurtumaksi, jos kuormitusta jatketaan luun palautumiskykyyn nähden liiallisena.

Mutta milloin säären kipu on syytä tutkituttaa? Mitkä oireet voivat viitata luuperäiseen rasitusvammaan, ja miten rasitusmurtuma erotetaan muista säären kiputiloista?

Mitä luun rasitusvamma tarkoittaa?

Juostessa alaraajojen luustoon kohdistuu toistuvaa mekaanista kuormitusta. Luukudos mukautuu kuormitukseen ja korjaa jatkuvasti itseään. Jos kuormitus ylittää luun senhetkisen sopeutumis- ja palautumiskyvyn, luuhun voi kehittyä rasitusvamma.

Luun rasitusvamma ei tarkoita automaattisesti varsinaista murtumaa. Kyseessä on jatkumo, jonka varhaisessa vaiheessa luussa ja sitä ympäröivässä luukalvossa voi esiintyä rasitukseen liittyviä muutoksia. Jos kuormitus jatkuu ja vamma etenee, luun rakenteeseen voi syntyä vaurio ja lopulta selkeä murtumalinja.

Rasitusmurtuma on siis yksi luun rasitusvamman mahdollisista etenemisvaiheista.

Rasitusvammat on tärkeää erottaa myös vajaatoimintamurtumista. Rasitusmurtuma syntyy tavallisesti toistuvan kuormituksen seurauksena luuhun, joka ei ehdi sopeutua siihen riittävästi. Vajaatoimintamurtuma puolestaan voi syntyä tavanomaisessakin kuormituksessa, jos luun rakenne tai lujuus on heikentynyt esimerkiksi osteoporoosin vuoksi.

Miksi juoksijalle kehittyy säären rasitusvamma?

Sääriluun rasitusvammat ovat juoksijoilla merkittävä alaraajakivun aiheuttaja. Niiden taustalla on usein useiden tekijöiden yhdistelmä, eikä yksittäistä syytä aina voida tunnistaa.

Mahdollisia altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi:

• Harjoitusmäärän nopea lisääminen: viikoittainen juoksumäärä, pitkien lenkkien pituus tai kovatehoisten harjoitusten määrä kasvaa nopeammin kuin elimistö ehtii sopeutua.

• Kuormituksen muutokset: esimerkiksi mäkijuoksun tai rataharjoittelun lisääminen voi muuttaa sääriluuhun kohdistuvaa kuormitusta.

• Juoksualustan tai jalkineiden muutokset: äkillinen siirtyminen uudenlaiseen alustaan tai jalkineeseen voi muuttaa kuormituksen jakautumista.

• Riittämätön palautuminen: harjoittelun ja palautumisen epätasapaino voi heikentää kudosten kykyä sopeutua.

• Riittämätön energiansaanti: liian vähäinen energian saanti suhteessa harjoitteluun voi heikentää luuston terveyttä ja lisätä rasitusvammojen riskiä.

  
  

Millaiset oireet voivat viitata säären rasitusmurtumaan?

Luun rasitusvammaa kannattaa epäillä, kun juoksijalle kehittyy säären alueelle kipua,

joka liittyy kuormitukseen ja helpottaa aluksi levossa.

Oireet voivat kehittyä vähitellen. Alkuvaiheessa kipu saattaa tuntua vain juoksun aikana ja hävitä harjoituksen päätyttyä. Vamman edetessä kipu voi alkaa aikaisemmin lenkin aikana, voimistua juostessa tai tuntua myös kävellessä ja levossa.

Erityisesti seuraavat löydökset ovat syitä epäillä luuperäistä rasitusvammaa:

1. Tarkkarajainen kipu

Kipu paikantuu usein melko pienelle alueelle sääriluussa. Selkeästi rajautuva kipukohta herättää enemmän epäilyä luuperäisestä vammasta kuin laajalle alueelle levittäytyvä arkuus, vaikka tämä ei yksin riitä diagnoosiin.

2. Paikallinen luuarkuus

Sääriluuta tunnusteltaessa kipu voi paikantua tarkasti tiettyyn kohtaan. Paikallinen luuarkuus on tärkeä löydös, mutta sen puuttuminen ei täysin sulje pois rasitusvammaa.

3. Kivun paheneminen kuormituksen jatkuessa

Jos kipu alkaa tuntua yhä aikaisemmin lenkin aikana tai voimistuu harjoituksesta toiseen, kuormituksen jatkaminen entiseen tapaan ei ole järkevää.

4. Kipu kävellessä tai levossa

Kävelyssä tuntuva kipu voi viitata pidemmälle edenneeseen rasitusvammaan. Myös lepo- tai yökipu on syy hakeutua arvioon.

5. Paikallinen turvotus

Säären alueella voi esiintyä paikallista turvotusta. Turvotuksen puuttuminen ei kuitenkaan sulje pois luun rasitusvammaa.

Oireet voivat esiintyä yhdessä tai molemmissa säärissä. Molemminpuolisuus ei siis yksin sulje pois luuperäistä ongelmaa.

Penikkatauti vai rasitusmurtuma?

Penikkatauti ja luun rasitusvamma voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, joten niiden erottaminen pelkkien tuntemusten perusteella ei aina onnistu.

Mediaalisessa sääriluun rasitusoireyhtymässä eli tavallisessa penikkataudissa kipu ja arkuus sijoittuvat tyypillisesti sääriluun sisäreunalle laajemmalle alueelle. Luun rasitusvammassa kipu voi puolestaan paikantua selvemmin yhteen kohtaan. Tämä ei kuitenkaan ole ehdoton sääntö, ja oirekuvat voivat mennä päällekkäin.

Ominaisuus	Penikkatauti	Luun rasitusvamma
Kivun sijainti	Usein laajempi alue sääriluun sisäreunalla	Voi olla tarkkarajainen ja paikallinen
Palpaatioarkuus	Usein pidemmällä alueella	Voi keskittyä yhteen luukohtaan
Oireiden eteneminen	Vaihtelee	Kipu voi vähitellen alkaa aikaisemmin ja voimistua
Kipu kävellessä tai levossa	Mahdollinen vaikeissa oireissa	Lisää huolta rasitusvamman etenemisestä
Kuvantamisen tarve	Riippuu oireista ja kliinisestä arviosta	Voi olla tarpeen diagnoosin varmistamiseksi ja vaikeusasteen arvioimiseksi

Taulukko kuvaa tyypillisiä piirteitä, ei varmoja diagnostisia rajoja. Myös lihas- ja jännevammat sekä muut säären kiputilat on huomioitava erotusdiagnostiikassa.

Milloin säären kipu kannattaa tutkituttaa?

Säären kipua ei tarvitse aina tutkia kuvantamalla. Jos oirekuva on lievä ja sopii kuormitusperäiseen pehmytkudosvaivaan, tilanteen arviointi ja harjoittelun muokkaaminen voivat olla riittävä ensimmäinen askel.

Hakeudu kuitenkin terveydenhuollon ammattilaisen arvioon, jos:

• kipu paikantuu selkeästi yhteen kohtaan sääriluussa

• sääriluussa on selvä paikallinen luuarkuus

• kipu pahenee harjoituksesta toiseen tai alkaa tuntua yhä aikaisemmin lenkin aikana

• kävely aiheuttaa kipua tai kipua esiintyy levossa

• sääreen ilmaantuu paikallista turvotusta

• oire ei rauhoitu kuormitusta vähentämällä tai sen syy jää epäselväksi.

  
  

Jos rasitusmurtumaa epäillään, juoksemista ja muuta kipua aiheuttavaa iskutusta on syytä välttää, kunnes tilanne on arvioitu. Jos kävelykin sattuu, kuormitusta tulee vähentää niin, ettei kipua tarvitse sietää. Voimakas kipu, huomattava turvotus tai varaamisen vaikeus edellyttävät nopeaa arviota.

Erityisen tärkeää on tunnistaa tilanteet, joissa rasitusvamma voi sijaita riskialttiilla alueella. Esimerkiksi sääriluun etuosan rasitusvammat voivat parantua hitaammin ja edellyttää tavallista tarkempaa arviota. Kivun sijainti vaikuttaa siten myös vamman merkityksen ja jatkotutkimusten arviointiin.

Miten rasitusmurtuma todetaan?

Diagnoosi perustuu oirehistoriaan, kliiniseen tutkimukseen ja tarvittaessa kuvantamiseen. Tutkimuksissa selvitetään muun muassa kivun tarkka sijainti, oireiden kehittyminen, luuarkuus, kävelyn aiheuttama kipu ja harjoittelutausta.

Tavallinen röntgenkuva voi olla alkuvaiheen luun rasitusvammassa normaali. Siksi normaali röntgenkuva ei yksin sulje pois rasitusvammaa.

Magneettikuvaus (MRI) on erityisen hyödyllinen varhaisen luuperäisen rasitusvamman tunnistamisessa. Se voi osoittaa luukalvon ja luuytimen turvotusta jo ennen kuin varsinaista murtumalinjaa näkyy. Magneettikuvassa todettavien muutosten vaikeusaste voi auttaa arvioimaan vamman laajuutta ja ennustetta, mutta löydökset tulee aina suhteuttaa oireisiin ja kliiniseen tutkimukseen.

Kaikki säären kiputilat eivät edellytä magneettikuvausta. Kuvantamisen tarpeen ja menetelmän ratkaisee terveydenhuollon ammattilainen kliinisen kokonaisarvion perusteella.

Mitä tehdä, jos epäilet rasitusmurtumaa?

Jos oireet herättävät epäilyn luun rasitusvammasta, tärkein ensimmäinen toimenpide on lopettaa kipua aiheuttava juoksukuormitus ja hakeutua arvioon. Rasitusmurtumaepäilyä ei kannata yrittää selvittää jatkamalla juoksua tai testaamalla toistuvasti, kuinka paljon kipua jalka kestää.

Korvaavaa harjoittelua, kuten pyöräilyä tai uintia, voidaan harkita vain, jos se ei aiheuta oireita ja on vamman vaikeusasteen kannalta turvallista. Myös korvaavan harjoittelun sopivuus kannattaa arvioida ammattilaisen kanssa. 

Juoksuun palaaminen suunnitellaan vamman sijainnin, vaikeusasteen ja oireiden perusteella. Pelkkä kivun väheneminen ei aina tarkoita, että luu kestää jo normaalin juoksukuormituksen. Paluuta tulee rakentaa asteittain, ja merkittävämmissä vammoissa eteneminen voi edellyttää terveydenhuollon seurantaa.

Voiko säären rasitusmurtumia ehkäistä?

Rasitusvammojen riskiä voidaan pyrkiä pienentämään huolehtimalla harjoittelun ja palautumisen tasapainosta. Yksittäistä varmaa ehkäisykeinoa ei kuitenkaan ole.

Käytännössä kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

• Lisää harjoittelua hallitusti. Vältä useiden kuormitustekijöiden, kuten juoksumäärän, vauhtiharjoittelun ja mäkitreenin, voimakasta lisäämistä samanaikaisesti.

• Huomioi palautuminen. Riittävä uni, lepopäivät ja kevyet harjoitukset tukevat kuormitukseen sopeutumista.

• Huolehdi riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista. Harjoittelun määrän kasvaessa myös energian tarve kasvaa. Pitkittynyt liian vähäinen energiansaanti voi heikentää luuston terveyttä.

• Tee muutokset asteittain. Uuden juoksualustan, jalkineiden tai harjoitusmuodon käyttöönotto kannattaa toteuttaa hallitusti.

• Reagoi oireisiin ajoissa. Toistuva tai paheneva paikallinen kipu on syy arvioida harjoittelua uudelleen sen sijaan, että kipua yritetään vain sietää.

  
  
  
  

Yhteenveto

Säärikipu on juoksijoilla yleinen vaiva, mutta kaikki säären kiputilat eivät ole penikkatautia tai tavallista lihasperäistä rasituskipua. Luun rasitusvammaa kannattaa epäillä erityisesti silloin, kun kipu on tarkkarajaista, sääriluussa esiintyy paikallista arkuutta tai oireet pahenevat vähitellen ja alkavat tuntua myös kävellessä.

Varhainen arvio voi auttaa tunnistamaan rasitusvamman ennen sen etenemistä vakavammaksi vammaksi. Jos epäilet rasitusmurtumaa, keskeytä kipua aiheuttava juoksukuormitus ja hakeudu arvioon. 

Lähteet 

Gmachowska ym. 2018. Tibial stress injuries – location, severity, and classification in magnetic resonance imaging examination. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC6334187/